Ranskan ja Britannian vaalit: Mitä vasemmiston voitto merkitsee ilmastopolitiikalle?

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Eurooppa seurasi jännityksellä Britannian ja Ranskan ennenaikaisia parlamenttivaaleja. Molemmat vaalit päättyivät vasemmiston voittoon, mutta tulos oli odotetumpi Britanniassa, jossa keskustavasemmistolaisen työväenpuolueen kannatuksen nousua oli seurattu kyselyillä pitkään.

Ranskassa presidentti Emmanuel Macron julisti ennenaikaiset vaalit europarlamenttivaalien jälkeen, joissa laitaoikeisto keräsi historiallisen äänimäärän. Mielipidekyselyt ennustivat laitaoikeiston voittoa myös parlamenttivaaleissa, mikä olisi heikentänyt ilmastopolitiikan kunnianhimoa. Tämä taas olisi voinut johtaa fossiilisten polttoaineiden verojen laskuun sekä tuulivoimahankkeiden vähenemiseen Ranskassa. Suurimman äänisaaliin keräsi kuitenkin vasemmistoliittouma Uusi kansanrintama, johon kuuluvat laitavasemmistolaisen Jean-Luc Mélenchon johtama Lannistumaton Ranska, vihreät, sosialistit sekä kommunistinen puolue.

Laitaoikeiston vaalivoitto olisi merkinnyt ilmastopolitiikan kunnianhimon laskemista

Vasemmistokoalitio haluaa tehdä Ranskasta Euroopan johtavan maan merituulivoiman ja vesivoiman kehittämisessä. Investoinnit tuuli-, aurinko- ja ydinvoimaan ovat tärkeä osa myös Britannian työväenpuolueen suunnitelmia talouskasvun elvyttämiseksi. Vaikka molempien vaalivoittajien tavoitteet liittyvät ilmastopolitiikan edistämiseen, vaalitulos merkitsee eri asioita maiden ilmastopolitiikalle. Britanniassa pääministeri Keir Starmerilla on valtuudet edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä, mutta Ranskassa on ensin rakennettava yhteisymmärrys hyvin erilaisten puolueiden välille.

Ranskan vasemmistokoalitiolla ei ole selvää pääministeriehdokasta, ja puolueet ovat eri mieltä monista politiikkateemoista. Lisäksi ryhmän vaalitulos ei riitä parlamentin alahuoneen enemmistöksi, jotta se voisi hallita yhtenä koalitiona. Näin ollen, vaikka vasemmistokoalitio sopisi johtajasta ja yrittäisi muodostaa hallituksen, se tarvitsee parlamentin alahuoneen tuen jokaisessa äänestyksessä.

Jotkin politiikkateemat voivat silti saada taakseen enemmistön jopa Ranskan jakautuneessa parlamentissa. Esimerkiksi lähes kaikki puolueet tukevat nykyisten ydinvoimaloiden käytön jatkamista ja vesivoiman käyttöönoton nopeuttamista.

Seuraavaksi Macron nimittää pääministerin parlamentin suurimmasta koalitiosta. Ranskassa on harvinaista, että presidentti ja parlamentin enemmistö ovat eri puolueista. Macronin keskustaliberaalin koalition ja vasemmistokoalition suurimman puolueen eli Mélenchon laitavasemmiston yhteistyö on vaikeaa, ellei mahdotonta, sillä molemmat ovat ilmoittaneet, etteivät halua tehdä yhteistyötä keskenään. Tämä saattaa johtaa vasemmistokoalition hajoamiseen, sillä sosialistit ja vihreät voivat pyrkiä liittoutumaan Macronin koalition kanssa.

Toinen vaihtoehto voisi olla teknokraattinen asiantuntijahallitus, jossa Macron nimittäisi poliittisesti sitoutumattomia ministereitä hoitamaan päivittäisiä asioita. Molemmat vaihtoehdot saattavat vaikuttaa äänestäjille epädemokraattisilta, sillä niillä sivuutettaisiin laitapuolueiden äänisaaliit. Tämä saattaisi lisätä poliittista epävakautta entisestään.

Poliittinen epävakaus heijastuu Ranskan ilmasto- ja energiapolitiikkaan

Poliittinen epävakaus viivästyttää väistämättä Ranskan ilmasto- ja energiapoliittisia päätöksiä. Epävarmuuden seurauksena Ranska saattaa olla passiivisempi ja sisäänpäin kääntyneempi kuin eurooppalaiset kumppanit ovat tottuneet. Aikaisemmin Ranska on tukenut äänekkäästi esimerkiksi EU-yhteistyötä ydinenergian saralla. Poliittisella epävakaudella saattaa olla negatiivisia vaikutuksia myös uusiutuvan energian hankkeiden investointipäätöksiin.

Toisaalta Britanniassa hallitus on jo aloittanut työnsä uusiutuvan energian edistämiseksi. Yhtenä ensimmäisistä toimistaan uusi energiaministeri Ed Miliband kumosi Britannian konservatiivipuolueen asettaman kiellon, joka koski maa-alueille rakennettavia tuulivoimaloita. Lisäksi Miliband hyväksyi Itä-Englannissa kolme suurta aurinkopuistohanketta, jotka konservatiivipuolue oli aikaisemmin estänyt. Britannian hallituksen nopeat liikkeet ovat mahdollisia, koska työväenpuolueella on ehdoton enemmistö parlamentissa ja sen ei tarvitse muodostaa koalitiohallitusta.

Ranskassa poliittinen epävakaus kestää ainakin ensi kesään asti, koska parlamentin hajottaminen on mahdollista vasta vuoden kuluttua vaaleista. Vaikka Ranskan vaalit voittivat kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa ajavat puolueet, tulevat ilmastopoliittiset päätökset riippuvat puolueiden yhteistyökyvystä. Tämä taito korostuu entisestään polarisoituvassa maailmassa, jossa ilmastokriisi on yhteinen uhka.

Jenny Helle

Kirjoittaja on Blicin analyytikko ja EU-vaikuttamisen asiantuntija.