Kuinka taktisesti kuntasi äänestää? Vai onko taktinen äänestäminen edes mahdollista?

Kunta- ja aluevaalit lähestyvät tai onhan niihin vielä kuukausia aika, mutta nyt voi olla jo hyvä aika alkaa hiomaan äänestysstrategiaa. Aikaahan tarvitsee halutessaan taktikoida oikein äänestyskopissa. Toisaalta tämänkin linjan valitseminen uurnilla saattaa olla tehokkainta äänestämällä juuri ennen niiden sulkeutumista, viimeisimpään ennusteeseen reagoiden. Taktinen äänestäminen ei ole ainakaan allekirjoittaneelle niin suoraviivaista laskentaa kuin usein kuvataan.

Moni Suomessa äänestävä tai Suomen ajankohtaisia asioita seuraava saattaa ajatella, että taktinen äänestäminen yleistyi valtavirran keskuudessa vuoden 2023 eduskuntavaalien aikaan ja että kyseessä on varsin yksinkertainen äänestysmetodi. Nämä väittämät eivät kuitenkaan kestä tarkastelua ainakaan seuraavien neljän näkökulman perusteella.

Ensinnäkin vastaavanlaista taktikointia on esiintynyt Suomessa jo pitkään, kuten esimerkiksi vuoden 1937 presidentinvaaleissa. Silloin Kyösti Kallion valintaa presidentiksi edelsi sosialidemokraattien onnistunut taktikointi istuvan presidentin P. E. Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämisestä. SDP:n valitsijamiehet äänestivät ensimmäisellä kierroksella oman ehdokkaansa Väinö Tannerin sijaan edistyspuolueen K. J. Ståhlbergia, maalaisliiton kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti. Sopimus sisälsi, että mikäli Ståhlberg ei tulisi valituksi, samat valitsijamiehet lupasivat siirtää tukensa toisella kierroksella maalaisliiton Kalliolle, joka lopulta valittiinkin tasavallan presidentiksi. Taktinen äänestäminen on siis ollut osa suomalaista politiikkaa jo pitkään. Näin ollen vuoden 2023 eduskuntavaaleissa vihreiltä väitetysti taktikoinnilla syödyt äänet, eivät olleet merkki uudesta ilmiöstä.

Toiseksi taktisesti äänestävien määrä on rajallinen (Helsingin Sanomien mukaan noin joka viides äänestäjä toimi näin vuoden 2023 Suomen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella), ja arvot vaikuttavat merkittävästi myös tähän laskelmoituun valintaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että taktisesti äänestävät eivät tee päätöksiään arvotyhjiössä, vaan valitsevat esimerkiksi useiden mieluisten puolueiden välillä. Poikkeuksena tähän saattavat olla niin kutsutut "tuplavihaajat". Yhdysvalloissa kaksipuoluejärjestelmä takaa, että vain kahden puolueen ehdokkailla on realistinen mahdollisuus menestyä, vaikka ehdokkaita on myös demokraattien ja republikaanien ulkopuolelta. Yhdysvalloissa tuplavihaajia oli erityisesti vuoden 2020 ja mahdollisesti tämän vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Näissä vaaleissa tuplavihaajat kokevat molemmat pääehdokkaat vastenmielisiksi ja äänestävät siedettävämpää ehdokasta toisen ehdokkaan torppaamiseksi. En siis kutsuisi taktista äänestämistä kovinkaan yksinkertaiseksi tai puhtaasti rationaaliseksi toiminnaksi.

Kolmanneksi taktista äänestämistä esiintyy monissa eri muodoissa, joten kaikkien näiden tapausten niputtaminen yhden yleiskäsitteen alle on liian geneeristä ja epätarkkaa hyödyllisen analyysin kannalta. Tämä herättää kysymyksen, mitä ei lasketa taktiseksi äänestämiseksi. Voiko äänestäjä äänestää ehdokasta täysin ilman minkäänlaista, ei edes alitajuntaista, taktikointia? Rajan vetäminen "normaalin" ja taktisen äänestämisen välille ei ole siis sekään yksiselitteistä.

Lopuksi toivotun tuloksen saavuttaminen laskelmoidulla äänestyskäyttäytymisellä edellyttää syvällistä paneutumista vaaleihin, mihin kaikilla ei ole aikaa tai asiantuntemusta. Tämäkään ei kuitenkaan takaa halutun lopputuloksen saavuttamista.

Tämä kriittinen pohdiskelu ei kuitenkaan tarkoita, että taktinen äänestäminen olisi ainoastaan demokratian periaatteita kyseenalaistava tai haastava ilmiö. Päinvastoin se voi myös laajentaa käsitystä yhden äänen painoarvosta, osoittaen että jokaisella äänellä on merkitystä. Onhan taktinen äänestäminen myös yksi äänestämisen muoto, joka mahdollistaa äänioikeutettujen vapaan mahdollisuuden vaikuttaa haluamallaan tavalla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna voi se itse asiassa ilmentää toimivan demokratian periaatteita. Kovinkaan simppelistä tai uudesta ilmiöstä siis kuitenkaan ole kyse.

Yllä todettuun metodin kompleksisuuteen viitaten, kunta- ja aluevaaleissa taktista äänestämistä harkitsevan olisi hyvä alkaa kehittää strategiaansa lähiviikkoina. Toisaalta pian alkaa tulla jo kiire pyörittää Exceliä laskukaavan muuttujien kanssa, sillä niitä on liuta – ja vaalipäivään vain kahdeksan kuukautta aikaa.

Olisihan se hienoa, jos juuri oman kunnan ehdokas puolueesta riippumatta saisi päättää tärkeistä asioista – tai kunhan nyt on sen tai tuon puolueen jäsen!

Erdal Fere

Kirjoittaja on Blicin analyytikko ja vaikuttamisen asiantuntija.