Demokratia vaatii osallistumista: demokratian rapautumisen taustalla piilee väärinkäsitys demokratiasta

Tuoreimman Democracy in the world -raportin mukaan jo reilut 10 vuotta jatkunut demokratian taantuminen on saattanut globaalin demokratian vuotta 1986 vastaavalle tasolle. Siis aikaan, jolloin Neuvostoliitto oli olemassa, Berliinin muuri jakoi Saksaa, Tshernobylissä tapahtui ydinvoimalaonnettomuus ja Kiina oli vasta vähitellen avaamassa markkinoitaan muulle maailmalle. 

Demokratian rapautumisella tarkoitetaan valtiovetoista kehitystä, jossa demokratiaa heikennetään vähitellen ja pieninä muutoksina demokratian kannalta keskeisissä instituutioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa usein toimintaa, jossa hallitus ylittää toimivaltuuksiaan tai tekee lainsäädännön muutoksia, joilla vaikeutetaan opposition tai median mahdollisuuksia valvoa hallituksen toimintaa ja tuoda esiin toiminnan epäkohtia. 

Globaalin demokratian rapautumisen lisäksi myös kansalaisten luottamus demokratiaan on heikentynyt aina vuodesta 2005 alkaen, osoittaa Global Satisfaction with Democracy Report 2020. Kansalaiset eivät koe, että demokraattiset järjestelmät pystyisivät vastaamaan heidän tarpeisiinsa yhä kompleksisemmaksi käyvässä maailmassa, vaan autoritaaristen populistijohtajien vaihtoehdot houkuttavat globaalisti kohoavasta koulutuksen ja elintasosta huolimatta. Miksi niin monissa valtioissa kansalaiset lumoutuvat vahvoista johtajista, vaikka tiedämme, että autoritaariset järjestelmät tuottavat demokratioita heikompia elämän edellytyksiä? 

”Liberaalin demokratian toteutuminen edellyttää kansalaisten osallistumista myös vaalien välillä.”  

Ehdotan, että yhtenä tekijänä tämän kehityksen taustalla on väärinkäsitys siitä, mitä demokratia oikeastaan on. Palaan viime kesänä käytyyn julkiseen keskusteluun, jossa useat osanottajat vaativat hallitukselle työrauhaa, koska vaalit oli käyty ja nyt oli aika laittaa demokratian tahto täytäntöön. Näkemyksen taustalla on oletus, jonka mukaan demokratia on yhtä kuin vaalit. Demokratian toteutumisen kannalta vapaat vaalit ovat kuitenkin vasta minimiehto. Liberaalin demokratian tunnusmerkistö asettaa yhteiskunnille lisäehtoja. 

Globaalia demokratian tilaa tutkiva instituutio Varieties of Democracy (V-Dem) mukaan liberaaliin demokratiaan kuuluvat myös yksilön oikeuksien turvaaminen valtioon nähden, vapaa julkinen keskustelu, kansalaisten yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon sekä kansalaisten poliittinen osallistuminen. Liberaalin demokratian toteutuminen edellyttää siis kansalaisten osallistumista myös vaalien välillä – avointa ja moniäänistä julkista keskustelua, mielenilmaisuja sekä kansalaisten ja sidosryhmien näkemyksien kuulemista poliittisen päätöksenteon eri vaiheissa ja tasoilla.  

”Liberaalin demokratian hienous, mutta samalla myös sen rasittava puoli on, että juuri sinulla on vastuu vaikuttaa tärkeiksi kokemiesi asioiden puolesta.” 

Tämän vuoden Global State of Democracy  -raportti  korostaa hallituksen toimintaa valvovien instituutioiden roolia demokratian rapautumiselta suojautumisessa. Näihin instituutioihin kuuluvat paitsi yhteiskuntaopin tunneilta tutut vallanjako-oppi (eli toimeenpano- lainsäädäntö- ja tuomiovallan erottelu toisistaan), perustuslaki, oikeusvaltioperiaate ja median vapaus, mutta myös moniääninen ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta, joka koostuu erilaisista järjestöistä, ammattiyhdistysliikkeestä, spontaaneista kansanliikkeistä, tutkivasta journalismista, aktiivisesta kaupunginosa- ja kylätoiminnasta sekä erilaisista kansalaisverkostoista. Toisin sanoen liberaali demokratia jo määritelmällisesti edellyttää poliittista osallistumista vaalien välissä, ja osallistumisen merkitys korostuu entisestään demokratian rapautumiselta suojautumisessa. 

Tämä käy järkeen myös käytännön tasolla ajatellen: jotta parlamentaarinen järjestelmämme voisi vastata kansalaisten ja yritysten moninaisiin tarpeisiin yhä kompleksisemmassa yhteiskunnassa, on näitä tarpeita tuotava päättäjille tiedoksi. Liberaalin demokratian hienous, mutta samalla myös sen rasittava puoli on, että juuri sinulla on vastuu vaikuttaa tärkeiksi kokemiesi asioiden puolesta. 

Vaikka tämän päivän edustuksellisissa demokratioissa vaikuttaminen tapahtuu pitkälle puolueiden kautta, toimia voi myös niiden ulkopuolella. Suomessa jokainen voi kommentoida ajankohtaisia asioita otakantaa.fi tai lausuntopalvelu.fi  -palveluissa, kirjoittaa mielipidekirjoituksia lehtiin, järjestää mielenilmauksia tai lähteä mukaan järjestötoimintaan. 

Globaalissa vertailussa Suomi kuuluukin harvalukuiseen valtioiden joukkoon, joissa poliittinen vaikuttaminen on vapaata ja turvallista. Autoritaarisissa järjestelmissä taas ei kysellä sidosryhmien mielipiteitä (ainakaan kovin laajasti valtaeliitin ulkopuolelta), ja valtaapitävien näkökulmasta kriittisten mielipiteiden esittäminen voi johtaa vankilareissuun tai katoamiseen. 97 % maailman väestöstä elää valtioissa, joissa kansalaisvaikuttamista rajoitetaan, paljastaa kansainvälisen CIVICUS-verkoston raportti. Meidän tulisikin tiedostaa poikkeuksellinen asemamme nykyistä paremmin ja vaikuttaa, eikä ainoastaan suomalaisten puolesta, vaan kaikkien niidenkin puolesta, jotka eivät voi sitä itse tehdä. 

Pihla Hankamäki

Kirjoittaja on Blicin trainee, jolla on taustaa puoluepolitiikassa ja kansalaisaktivismissa. Pro gradu -tutkielmassaan hän tarkastelee demokratian rapautumista Turkkiin sijoittuvassa tapaustutkimuksessa.