Kahdeksan vinkkiä vaalien seuraamiseen

Tämän viikon sunnuntaina 2.4. nähdään demokratian juhlan loppuhuipennus, kun viimeisetkin äänet lasketaan vaaliuurnille virallisena vaalipäivänä. Vaalien alla yksi julkisen keskustelun suurimmista äänenpainoista on ollut selkeästi erottuvien vaaliteemojen uupuminen. Televisioiduissa suurissa vaalikeskusteluissa eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat ottaneet toisistaan mittaa vielä vaalien kokonaiskuvaa hakien. Kärkiehdokkaiden esiintymisretoriikat ovat hiottuja huippunsa sähikäismäisestä haastajasta valtionjohtajan elkeisiin.

Vaikka vaaliasetelma ja -lähtötilanne ovatkin hieman poikenneet politiikan penkkiurheilijoille tutusta juonikaaviosta, ei näitä vaaleja tylsiksi voi tituleerata. Poliittisten linjanvetojen edelle on kiilannut muun muassa suomalaiseen demokratiajärjestelmään kohdistuva keskustelu. Kaduilla kuuluu puhetta mahdollisista taktikointiäänistä sekä tällaisen äänestämiskäyttäytymisen vaikuttavuudesta. Vaaleista on muodostumassa ennen kaikkea pääministerivaalit.

Vaalien ennakkospekulaatiosta on syytä kääntää keskustelu pikkuhiljaa vaalitulokseen. Listasimme alle, mitä teemoja vaali-iltana on syytä seurata.

Paikkamäärän ja äänimäärän suhde

Vaaligallupeissa ennakoidaan koko Suomessa annettujen äänien prosentuaalista jakautumista. Todelliset vaalien voittajat tullaan kruunaamaan saatujen edustajapaikkojen myötä. Vaaliviikolla julkaistut vaalipiirikohtaiset ennakot ennustavat perussuomalaisten saavan itselleen useita yksittäisiä lisäpaikkoja ympäri Suomen. Kokoomuksen oletetaan keräävän heti perussuomalaisten jäljessä eniten edustajapaikkoja sosiaalidemokraattien pitäessä kolmatta sijaa. Viimeisestä kampanjaviikosta muodostuu tutusti paikkajakauman suhteen ratkaiseva. Sen vuoksi on hyvä pitää mielessä poliitikkojen usein lausumat sanat, ”lasketaan nyt ensin kaikki äänet”.

Onko Suomeen rantautumassa blokkivaalit?

Viimeiset kaksi hallituskautta ovat antaneet osviittaa Suomen mahdollisesta liikkumisesta kohti pohjoismaalaista blokkipolitiikkaa. Sipilän hallitus edusti perinteistä oikeistolaista politiikkaa ja sitä seurannut, nyt työnsä päättävä hallitus, vasemmistolaista talouslinjaa. Politiikan tutkijat ovat kertoneet seuraavan hallituksen todentavan, onko Suomen koalitiohallituspolitiikka jäänyt historiaan ainakin hetkellisesti. Spekulaatio seuraavasta hallituksesta kytkeytyy kahden eri koalitiokaavailun ympärille: porvari- tai sinipunahallitukselle. Jos tulevan hallituksen muodostavat perussuomalaiset ja kokoomus, voidaan uutta hallitusta pitää jo kolmantena blokkipoliittisena ilmentymänä.

Kuinka suuri puolue keskusta on?

Näiden vaalien yksi suurimmista kysymysmerkeistä leijuu keskustan kannatuksen yllä. Sipilän hallituskaudesta alkaen keskustan kannatus on laahannut historiallisen alhaalla. Valonpilkahduksena puolueelle oli ensimmäistä kertaa järjestetyt aluevaalit, joissa puolue pärjäsi ennakoitua selkeästi paremmin. Eduskuntavaaleista samanlaista tulosta ei ole odotettavissa. Vaalien jälkeen keskustan kiinnostus hallitusvastuusta on yksi seurattavimmista yksityiskohdista, sillä lähes vaalivoittajasta riippumatta keskustaa tullaan kosiskelemaan paikkamääräänsä merkittävämpään roolin tulevaan hallitukseen.

Sulaako vihreiden kannatus?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut enemmin sääntö kuin poikkeus, että vihreät on kerännyt suuremman äänimäärän kuin vasemmistoliitto. Ennen näitä eduskuntavaaleja näiden kahden nykyisen hallituspuolueen välinen valta-asetelma on kiepsahtanut päälaelleen ainakin vaaleja edeltävissä kannatusmittauksissa. Useista edellisvaaleista poiketen ilmastonmuutoksesta ei ole kehkeytynyt vaalien suurta teemaa. Vihreät ei ole onnistunut luomaan selvää pesäeroa vaalilupauksillaan vasemmistoliitosta ja SDP:stä, minkä vuoksi liikkuvat äänestäjät saattavat löytää näissä vaaleissa poliittisen kotinsa toisaalta. Viikko ennen vaaleja etenkin vihreiden aktiivit ovat kampanjoineet sosiaalisessa mediassa SDP:n taktista äänestämistä vastaan.

Nähdäänkö eduskunnassa ensi kaudella uusi puolue?

Poliittisessa arvokartassa alaoikealla on ollut jo pidempään tyhjää tilaa. Liberaaleja oikeistolaisia ehdokkaita on löytynyt erityisesti kokoomuksesta, RKP:stä ja vihreistä, mutta mikään eduskuntapuolue ei ole profiloitunut juuri kyseisin arvoin. Pienpuolueista liberaalipuolue sijoittuu juuri tämän tyhjiön keskelle. Puolue sai tilaa valtakunnallisesta mediasta Leikattavaa löytyy -vaihtoehtobudjetillaan. Mediajulkisuus on virittänyt arvailuja uuden puolueen pääsystä eduskuntaan, mutta pienpuolueiden matka Arkadianmäelle ei ole läpihuutojuttu. Tällä kertaa on kuitenkin syytä pitää silmällä, kuinka suureksi vaali-iltana nousee muiden puolueiden kannatus.

Kasvaako Harkimoiden määrä eduskunnassa?

Tällä kaudella Harry Harkimo on kantanut yksin Liike Nytin edustajavastuuta eduskunnassa. Puolueen keulakuva Harkimon lisäksi näiden vaalien läpimenijöiden tuloslistalta voi hyvinkin löytyä useampikin saman suvun Harkimo. Vahvin puolueen toinen läpimenijäkandidaatti on Joel Harkimo. Muihin puolueisiin verrattuna Liike Nytin ehdokaslistoilla on liuta julkisuudesta tuttuja henkilöitä, joiden voidaan olettaa keräävän puolueelle jopa yllättävän suuria äänimääriä.

Kilpailua ääniharavan tittelistä

Vaaleissa on aina jaossa myös koko maan ääniharavan titteli. Kilpailuasetelma on lähtökohdiltaan epätasainen, etenkin Helsingissä ja Uudellamaalla äänestäjiä on selkeästi enemmän. Kilpailuun vaalien ääniharavan tittelistä voidaan ennakolta nimetä Helsingistä kokoomuksen Elina Valtonen ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho sekä Pirkanmaalta ääniä keräävä Sanna Marin ja Varsinais-Suomen moninkertainen äänikuningatar vasemmistoliiton Li Andersson. Suuria äänipotteja keräävät tuovat nostetta myös muille puolueensa ehdokkaille vaalipiirissään vetäen heitä mukanaan eduskuntaan.

Demokratian kohtalonluku

Vaalit ovat yhteiskunnallisen kehityksen yksi merkittävimmistä indikaattoreista. Tuloksista ei tule tuijottaa vain annettujen äänien jakautumista puolueiden kesken, sillä puoluekannatuksia yhteen ynnäämällä summaksi tulee aina 100 %. Kansallisen osallisuuden kannalta äänestysprosentti kertoo ihmisten uskosta omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Äänestysaktiivisuus korreloi yhteiskuntaan kiinnittymisen kanssa. Demokraattista järjestelmää kannattaville puolueiden maaliintulojärjestyksen ohella äänestysaktiivisuus saa aikaan jännityksen. Edellisvaaleissa äänestysprosentti oli 72,1, eli kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden 2015 vaaleissa. Vaali-ilta tulee näyttämään, onko nouseva äänestysaktiivisuus pidemmän ajan trendi.

Nouseeko sinulle joitain huomioita, joita vaaleissa tulisi erityisesti seurata? Ole meihin yhteydessä, niin voimme keskustella niistä kanssasi.

Eeva Honkonen

Kirjoittaja on Blicin brainee.