Myytti yhtenäisestä sukupolvesta

Uusiin sukupolviin liitetään usein ennakkoluuloja ja mielikuvia. Ne muuttuvat helposti uskomuksiksi, jotka pitävät kuitenkin harvoin paikkansa. Uskomukset nostavat päätään säännöllisesti niin kansan kuin poliitikkojenkin puheissa.

Uskomusten perusteella me nuoret olemme päihteitä välttelevä, punavihreä ympäristötietoinen joukko, joka vain nautiskelee suurten ikäluokkien luomasta hyvinvoinnista. Perinteisen vaikuttamisen sijaan nuoret haluavat vaikuttaa vain mielenosoituksilla, ostolakoilla ja somessa. Oletukset ja ajatukset nuorista sekä yhtenäisestä sukupolvesta ovat kuitenkin usein vailla totuuspohjaa.

Viime vuosina monen nuoren arvot ovat koventuneet. Nuorisotutkimuskeskuksessa havaittiin vuonna 2016, että osa nuorista oli omaksunut uusliberalistisen ja nationalistisen arvomaailman. Tämän kevään nuorisovaaleissa ääniharavina oli useita perussuomalaisten ehdokkaita, ja puolue sai vaaleissa lähes yhtä suuren kannatuksen kuin ”nuorten puolue” vihreät. Perinteiset suurpuolueet, mukaan lukien eläkeläisten puolueeksi nimitetty SDP, keräsivät puolestaan nuorekasta profiilia rakentanutta vasemmistoliittoa suuremman kannatuksen. Allianssi ry:n vuoden 2018 puoluegallup paljastaa, että eroja löytyy myös sukupuolten välillä. Naisista yli 40% kannatti vihreitä, mutta miesten vastauksissa kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta kiilasivat vihreiden edelle.

Vaikka puolueiden jäsenmäärät laskevat ja uudenlaiset vaikuttamiskeinot kiinnostavat nuoria, arvostaa iso osa nuorista kuitenkin yhteiskuntamme perinteisiä instituutioita ja äänestämistä pidetään ylivoimaisesti tärkeimpänä tapana vaikuttaa. Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan luottamus eduskuntaan on kasvanut koko 2000-luvun, ja myös poliittisiin puolueisin luottaa yli puolet vastaajista. Myös yleinen kiinnostus politiikkaa kohtaan on huippulukemissa.

Kolmas politiikkaan liittyvä esimerkki on ilmastokeskustelu ja kova usko nuorten tahtoon ratkaista ympäristöongelmat. Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyssä kuitenkin vain puolet 18-30-vuotiaista nuorista piti ilmastonmuutoskeskustelua tarpeellisena, mikä on sama tulos kuin yli 60-vuotiailla. Noin kolmasosa nuorista piti koko keskustelua tarpeettomana vouhotuksena.  Ilmastolakoista ja nyhtökaurabuumista huolimatta esimerkiksi noin 20 000 varusmiehestä vain alle 0,5% valitsi kasvisruokavalion.

Mielipide-erojen ohella nuorien yhtenäisyyttä heikentää, talouskasvusta huolimatta, myös eriarvoistuminen. Osalle on tarjolla kansainvälistä huippukoulutusta - osa ei opi peruskoulussa edes riittävää lukutaitoa. Samalla kasvava joukko nuoria syrjäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle. Sosiaalinen polarisaatio heijastuu myös päihteiden käyttöön. Vaikka nuorten alkoholinkäyttö on ollut tilastojen mukaan laskussa, jakautuu kulutus niin, että osa nuorista viettää täysin raitista elämää toisten kiskoessa päihteitä kaverinkin puolesta.

Moni nuoriin liitetty ominaisuus ja yhdistävä tekijä paljastuukin lopulta virheelliseksi. Yleistyksiä ei voi täysin välttää ja ne ovat myös tarpeellisia yhteiskunnallisten ilmiöiden jäsentämisessä. Pahimmillaan ne tuottavat kuitenkin turhan yksinkertaisia analyysejä, jotka johtavat harhaan. Siksi nuorista puhuttaessa olisi hyvä muistaa, että ajatus yhtenäisestä sukupolvesta ja siihen liitettävistä yleistyksistä on usein vailla totuuspohjaa.

Simo Rissanen

Kirjoittaja on syntynyt 90-luvulla ja työskentelee Blicissä konsulttina.