Vanha valta murtuu Euroopassa
Toukokuussa käydyt eurovaalit huipensivat Blicin Brysselin toimiston kevään, kun kaupunki tarjosi eturivin paikat vaalien seuraamiseen. Blicin Brysselin braineet Martti ja Emmi analysoivat, mitä EU:ssa tapahtuu kuukausi vaalien jälkeen.
Vaaleissa toistui Suomessakin nähty ilmiö, kun kannatus jakautui entistä tasaisemmin eri puolueiden ja ryhmien välille. Perinteikkäät valtaa pitäneet ryhmittymät EPP ja S&D kärsivät tappiota liberaalien ja vihreiden kustannuksella.
Oikeistopopulistien ja euroskeptisten ryhmien suosio nousi yhdessä vihreidenpuolueiden kanssa. Kriittistä ääntä käyttävien kannatus jäi kuitenkin povattuavaatimattomammaksi, kun taas vihreät menestyivät historiallisen hyvin monissajäsenmaissa. Vihreiden vahvalla tuloksella ja kasvavalla ympäristöhuolellatuleekin epäilemättä olemaan vaikutusta seuraavan komission ohjelmaan.
Vääntö huippuviroista käynnissä
Euroopan kärkikasvosta näyttää tulleen poliittisen taistelun kohde. Euroopan komission puheenjohtajana on totuttu näkemään suurimman parlamenttiryhmittymän kärkiehdokas, niin sanottu spitzenkandidat. Helsingissä Alexander Stubbin (kok.) kukistaneen saksalaisen Manfred Weberin ennakkosuosikin asema on kuitenkin uhattuna. Parlamentin liberaalit ja vihreät ryhmittymät ovat kyseenalaistaneet heikentyneen valtapuolueen ykkösnimen matkan kohti Euroopan päävirkaa. Tukea kyseenalaistamiselle ovat antaneet Eurooppa-neuvostossa enemmistössä olevat liberaalit ja keskustavasemmistolaiset johtajat. Kärkiehdokasjärjestelyyn kriittisesti suhtautuva Ranskan presidentti Emmanuel Macron katsoo, että Weber on liian kokematon komission puheenjohtajaksi.
Weberin puheenjohtajahaaveiden ahdinkoa toisaalta tasapainottaa se, että hänen rinnalleen ei ole noussut uskottavaa haastajaa. Samanaikaisesti kuitenkin Eurooppa-neuvosto on avannut yllätysehdokkaille pelikenttää muistuttamalla, että se ei ole juridisesti sidottu kärkiehdokasjärjestelyyn. Villeimmissä huhuissa jopa Saksan rautarouva Angela Merkeliä sekä Brexit-väännöissä EU:n puolta tiukasti pitänyttä ranskalaista Michel Barnieria on povattu komission johtopaikalle.
Edellä kuvatun asetelman voi myös mieltää instituutioiden väliseksitaisteluksi: ryhmien kärkiehdokkaiden sivuutus tarkoittaisi jäsenvaltioiden niskalenkkiäEuroopan parlamentista. Weber onkin julkilausumissaan asettunut parlamentinpuolelle ja syyttänyt Eurooppa-neuvostoa diplomaattien takahuoneeksi, jokaohittaa kansanvallan.
Komission puheenjohtajanvalinta linkittyy vahvasti myös muiden EU:nhuippuvirkojen täyttämiseen. Suomessa huomio keskittyy erityisesti Euroopankeskuspankin (EKP) pääjohtajan nimittämiseen. Konkaripoliitikko Erkki Liikanenon nostettu muun muassa arvostetun The Economistin arviossa potentiaaliseksiEuroopan pankkipomoksi.
Mitä seuraavaksi?
Vaalien jälkeen Euroopassa ovat puhaltaneet uudet tuulet, jotka ovathorjuttaneet niin instituutioiden kuin valtaryhmittymienkin asemaa. Euroopassaviime vuosina nähdyt vanhan vallan murtuminen ja politiikan polarisoituminenovat saapuneet myös Euroopan ytimeen.
Seuraavaksi katseemme kääntyvätkin kohti tulevan sunnuntain ylimääräistäEurooppa-neuvoston kokousta, jossa kiista komission puheenjohtajasta on taaspöydällä. Nähtäväksi jää, onnistuuko neuvosto löytämään sopua vai istuuko JeanClaude Junckerin johtama komissio vielä kesän jälkeenkin aina SuomenEU-puheenjohtajuuskauden yli?
Martti von Wright & Emmi Meriranta
Kirjoittajat suorittivat Brainee-harjoittelun Blicin Brysselin toimistolla