Yhdenvertaisten ja saavutettavien palvelujen yhdistäminen koviin säästötavoitteisiin ei ole helppoa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on pääministeri Juha Sipilän hallituksen tärkeimpiä reformeja. Näin kuntapoliitikkona pohdin, onko uudistuksessa varmasti huomioitu maakuntien hyvin erilaiset edellytykset toteuttaa sote-uudistuksen tavoitteet, kuten valinnanvapaus. Edellä mainittu on erittäin ratkaisevassa asemassa koko sote-uudistuksen onnistumisen kannalta, mutta erityisesti ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Yhdenvertaisuuden parantaminen palvelujen saatavuudessa kun oli yksi sote-uudistuksen alkuperäisiä suuria tavoitteita.

Myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa aihe on herättänyt kysymyksiä. He ovat pyytäneet selvitystä siitä, miten perustuslain edellyttämän valtakunnallisen yhdenvertaisuuden ja palvelujen riittävän turvaamisen valvonta toteutuu hallituksen esittämässä sote-mallissa. Hallituksen esitys sisältää palvelujen turvaamisen takeeksi jos jonkinmoista ohjelmaa, suositusta ja strategiaa, mutta kokonaiskuva yhdenvertaisuuden valvonnasta on jäänyt epäselväksi. Erityisesti tarvittaisiin valtakunnallisen yhdenvertaisuuden toteutumista nimenomaisesti koskevaa oikeudellista valvontaa.

Erityisesti lisävalotusta kaipaa kokonaisnäkemys valvontamekanismeista, kun valvotaan palvelujen tasavertaista järjestämistä maakuntien sisällä ja maakuntien välillä. Tämän lisäksi valinnanvapauslakiluonnoksesta ei selviä mitä tapahtuu, jos ongelmia esiintyy eli mitkä ovat korjausmekanismit?

Hallitus on tunnistanut sen, että palvelujen saavutettavuus tulee jatkossakin vaihtelemaan maakuntien sisällä. Harvaan asutuille alueille muodostuisi todennäköisesti vähemmän saatavuutta parantavaa lisätarjontaa. Maakuntien liikelaitoksille on luotu suuret tavoitteet ja vastuut. Valinnanvapauslakiesityksessä todetaan, että “maakunnan liikelaitoksien tulisi kaikissa tilanteissa varmistaa riittävät palvelut ihmisille maakunnan eri osissa”. Asiantuntijat ovatkin nostaneet esille, että palvelujen saatavuuden ja yhtenäisen tason varmistaminen eri puolilla maakuntaa saattaa nostaa maakunnan kustannuksia esimerkiksi palveluista maksettavien korvausten ja henkilöstön palkkauksen harmonisoinnin myötä.

Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan, miten hallitus onnistuu yhdistämään yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut, sote-uudistuksen suuriin säästötavoitteisiin.

Bella Forsgrén

Kirjoittaja toimii Jyväskylän kaupunginhallituksessa ja on vihreiden puoluehallituksen jäsen.