Fiksua strategiatyötä - myös tekoälyn oloissa

Maailma on monimutkainen, nopea ja epävarma. Menestys vaatii meiltä kaikilta joustavuutta, kokeilevuutta ja kykyä sietää epäonnistumisia. Se vaatii uusien tilanteiden ennakoimista, muuntautumista ja sopeutumista. Yrittäjähenkistä toimintaa.

Yritykset tulevat ja menevät, mutta osa niistä menestyy ja kasvaa. Parhaat muokkaavat toimialoja ja liiketoimintoja, ja vetävät muita perässään.

Monia menestyviä yrityksiä ajaa itseohjautuvuuden ihanne. Niillä on tarkoitus ja päämäärä. Ne toimivat läpinäkyvästi ja niissä viihdytään. Niitä ajaa aitous ja tunne merkityksellisyydestä. Niissä luotetaan ihmisten kykyyn ottaa vastuuta.

Tästä voivat kaikki ottaa oppia. Menestys vaatii kaikissa organisaatioissa tasapainoilua vanhan hyödyntämisen ja uuden luomisen välillä. Haaste on se, että ne vaativat vähän erilaista johtamista. Hyödyntämistä johdetaan excel kourassa rationalisoimalla, maksimoimalla ja optimoimalla. Uuden luominen taas vaatii heittäytymistä ja luottamusta etulinjaan.

Molempien puolten syvällinen ymmärtäminen on yksilöille lähes mahdotonta. Organisaatioille se on mahdollista, vaikkakaan ei tietenkään helppoa. Se vaatii strategista näkemystä, päämäärää ja suuntaa. Johtamista, joka luo mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Erilaisuuksien tajua. Kykyä löytää oikeat kokoonpanot tiimeihin tai soluihin.

Jonkinasteinen uuden luominen on nykyisin elinehto. Sormi on oltava koko ajan pulssilla, koska asiakkaat ja kuluttajat käyvät yhä kärsimättömämmiksi.

Kaikista näistä syistä johtuen strategia on nykymaailmassa verbi. Se ei ole suunnitelma vaan työtä. Se ei ole harvojen salatiedettä vaan yhdessä tekemistä. Se ei yleensä enää tarkoita suuria transformaatioita vaan jatkuvaa kehittämistä, kokeiluja ja pilotointia.

Strategiatyö on käytäntöjä, joissa yhteistä osaamista kehitetään ja hyödynnetään. Se on erilaisten käytäntöjen yhteensovittamista: resurssien allokointia, tulevaisuuden haistelua, verkkokeskusteluja, työpajoja, kokouksia. Ja se on puhetta, joka konkretisoi, auttaa ihmisiä toteuttamaan itseään ja kannustaa vuoropuheluun.

Fiksu strategiatyö mahdollistaa sen, että kaikki ymmärtävät kokonaisuuden. Samalla strategiatyön rajat hämärtyvät. Vähän liiketoiminnan luonteesta riippuen siinä löytyy roolinsa myös asiakkaille. On hyvä vilauttaa omaa toimintaa ja ammentaa asiakkaan näkemyksistä. Ja yrittää vastavuoroisesti päästä asiakkaan ihon alle.

Monet suomalaiset yritykset ovat tässä kaikessa kehittyneet merkittävästi.

Ja sitten tulee tekoäly ja tekee inhimillisen kanssakäymisen tarpeettomaksi? Algoritmit johtavat ja robotit hoitavat käytännön työn? Juuri kun suomalaiset ovat oppineet puhumaan ja myymään ja tekemään strategiatyötä fiksummin! Rationalisointi, optimointi ja maksimointi lyövät karvaisella kämmenellään.

Suomessa rationalisointivaihde on aina perinteisesti ottanut yliotteen luovuuden kustannuksella. Nyt on taas riskin paikka. Ainakin lyhyellä aikavälillä on jälleen odotettavissa kovempaa meininkiä ja vähemmän ihmishömppää.

Vaarana kuitenkin on, että touhu menee överiksi. Uutta yritetään luoda vanhan hyödyntämisen logiikalla. Ihmiset unohdetaan.

Ehkä kuitenkin kaiken rationalisoinnin, optimoinnin ja maksimoinnin jälkeen ihmisosaamisesta tulee taas kilpailuvaltti. Ehkä siitä tulee brändikysymys: tapa erottautua muista ja kerätä myönteistä huomiota.

Kannattaa siis edelleen muovata strategiatyötä fiksummaksi. Kannattaa tehdä tekoälystä se tiimin jäsen, joka herkeämättä nostaa analysoimiaan asioita esille.

Päämäärä. Itseohjautuvuus. Uuden luominen. Käytännöt, joissa yhteistä osaamista kehitetään ja hyödynnetään. Rakentava puhe. Asiakas. Ymmärrys kokonaisuudesta.

Fiksun strategiatyön hyveet eivät muutu tekoälyn oloissa. Ne vain saavat uutta spinniä. Mutta sitä saamme odottaa pitkään, että tekoäly pystyy vääntämään rakentavaa huumoria.

Janne Tienari

Kirjoittaja toimii johtamisen ja organisaatioiden professorina Hankenilla. Häntä kiehtoo johtamisen tulevaisuus.