EU:n energiapolitiikka mullistuksessa
Samalla kun uutisotsikoissa keskitytään Brexitiin ja pakolaiskriisin tuomaan epävarmuuteen, Euroopan unionin virkamieskoneisto pyrkii entiseen malliin tehostamaan sisämarkkinoita ja parantamaan nykyistä sääntelyä. Samalla sääntely vaikuttaa yhä syvemmin myös suomalaisyritysten liiketoimintaan. Erityisesti energiasektorille on luvassa kauaskantoisia muutoksia nyt kun Brysselissä luodaan EU:n energiapolitiikan raameja vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Muutokset tulevat olemaan merkittäviä niin sähköntuottajien kuin kuluttajienkin näkövinkkelistä.
Komissio on vastikään julkaissut energian sisämarkkinoita koskevan ns. talvipaketin, joka pitää sisällään joukon lakiesityksiä, vaikutusarvioita ja selvityksiä. EU:hun kohdistuvat nyt valtavat paineet. Yhtäältä sääntelykehikko tulisi uudistaa mahdollistamaan sähkömarkkinoiden jatkuvan toiminnan tilanteessa, jossa uusiutuvien energianlähteiden osuus energiapaletista on räjähdysmäisessä kasvussa. Toisaalta samalla pitäisi pystyä myös korjaamaan markkinoiden kestämätön nykytilanne, jossa valtaosa investoinneista perustuu heikon hintasignaalin vuoksi valtiontukiin ja jossa konventionaalisten energialähteiden kilpailukyky on uhattuna.
Energian turvallisuus- ja toimitusvarmuuskysymykset sekä erityisesti EU:n riippuvuus venäläisestä kaasusta luovat uudistuvaan energia-alan sääntelyyn poliittisesti sensitiivisiä aspekteja. Tästä hyvänä esimerkkinä on komission pyrkimys päästä valvomaan EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä energiasopimuksia. Osa jäsenvaltioista asettui jyrkästi poikkiteloin komission ehdottaessa vuoden 2016 alussa, että kansainväliset energiasopimukset tulisi tarkistuttaa sillä ennen niiden allekirjoittamista. Asiassa päästiin kuitenkin lopulta sovintoon, joka ainakin virallisten lausuntojen mukaan kelpasi kaikille osapuolille, pois lukien kenties Venäjän, jonka pyrkimys kiirehtiä jalka EU:n energiapolitiikan sulkeutuvan oven väliin saattoikin olla pääsyy komission esitykselle.
Kuluttajan aseman parantaminen on energiapoliittisten uudistusten keskeinen tavoite. Ideaalitilanteessa uudistuva sähkömarkkinamalli loisi kuluttajille entistä vahvempia kannustimia hyödyntää muun muassa aurinkosähköä ja sähkön varastointiteknologioita ja siten osallistua kysyntäjouston kautta markkinoiden toimivuuden parantamiseen. Kuluttajan näkökulmasta lopputuloksena olisi tällöin halvempi sähkölasku ja kaikin puolin parempi asema markkinoilla.
Euroopan komission tavoitteiden läpivienti tuskin on mahdollista ilman, että jäsenvaltiot, järjestöt, yritykset ja kuluttajat puhaltavat asiassa yhteen hiileen. Kuitenkin yhteisen sävelen löytäminen on hankalaa, ja kilpailu varsinkin sähkön tuotantomuotojen välillä on kovaa. Riskinä on, että eri näkökantoja edustavat päättäjät ja sidosryhmät vesittävät toinen toisensa pyrkimykset viedä energiapolitiikkaa parempaan suuntaan. Olisikin toivottavaa, että kaikkia viestinnän keinoja hyödynnettäisiin prosessissa mahdollisimman hyvin, parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Kuten aina, avain onnistumiseen ristiriitaisten viestien kakofoniassa on oikea-aikainen ja hyvin kohdennettu vaikuttamistyö.
Anssi Klemetti
Manager, Brysselin toimisto