Kaukana valmiista – mitä tapahtuu vaalien jälkeen?

Suomen kunnat ja hyvinvointialueet saivat uudet kukot tunkioille sunnuntaina 13.4. käydyissä kunta- ja aluevaaleissa. Vaaleissa tietenkin jaettiin valta ja annettiin suuntaviivat paikallisen vallan käyttämiseen, mutta mitä sen jälkeen oikein tapahtuu?

Vaalien jälkeen puolueilla on kaksi tehtävää: neuvotella muiden puolueiden kanssa luottamuspaikoista ja sisällöistä sekä sisäisesti omista paikoista. Näistä puolueiden välillä käytävät neuvottelut ovat ympäri Suomen hoidettavista asioista kaikkein nopeimmat, mutta sisäiset väännöt saattavat viedä yllättävän paljon aikaa.

Suurimmassa osassa Suomen kunnista luottamuspaikkojen jakaminen on prosessiltaan melko selkeää: vaalituloksen perusteella lasketaan jokaisen puolueen oma osuus jaettavista paikoista. Jokainen puolue saa omaan kannatukseensa suhteutetun määrän luottamuspaikkoja eri toimielimistä, kuten lautakunnista ja kaupunginhallituksesta. Sama pätee hyvinvointialueisiin, joissa käydään vastaavat luottamuspaikkaneuvottelut.

Poliittiset sisältöneuvottelut puolestaan ovat pidemmät ja harvinaisemmat neuvottelut käytäväksi. Sisällöistä neuvotteleminen tarkoittaa poliittisen sopimuksen muodostamista, jossa sovitaan keskeisistä poliittisista asiakysymyksistä alkavalla valtuustokaudella. Tällaisia sopimuksia voivat olla esimerkiksi suurissa pormestarikaupungeissa solmittavat pormestarisopimukset, joissa sovitaan suurista ja keskeisistä valtuustokauden päätöksistä. Sopimukset eivät ole yleisiä, mutta silti pienemmilläkin paikkakunnilla voidaan sopia valtuustosopimuksia samalla tavoin erilaisista kauden aikana odotettavista suurista asiakysymyksistä.

Poliittisten sopimusten hyöty on päätöksenteon ennakoitavuus. Jos valtuustokaudella tapahtuvista suurista päätöksistä on päästy yhteisymmärrykseen jo heti alussa, vähentää se poliittisten umpisolmujen syntymistä kauden aikana. Porkkanaksi näiden sopimusten solmimiseen on usein rakennettu luottamuspaikkajako, sillä esimerkiksi Turussa pormestarisopimuksesta ulosjäänti tarkoittaa, ettei sen ulkopuolella olevilla puolueilla ole samanlaista pääsyä keskeisille luottamuspaikoille tai pormestarikoalition kokouksiin.

Puolueiden väliset neuvottelut luottamuspaikkajaosta on yleensä hoidettu jo muutaman viikon kuluessa. Sisältöneuvottelut taas kestävät pidempään, ja tänäkin keväänä ne saattavat suurissa kaupungeissa kestä pitkälle kevääseen. Hyvinvointialueilla ei ole järjestelmän uutuuden vuoksi juuri poliittisia sopimuksia valtuustokausien aluksi nähty, mutta siinäkin on kyse lähinnä hyvinvointialueiden tuoreudesta ja esimerkiksi rahoituksen oleminen vahvasti valtion käsissä.

Suurimmat kiistat ja ikävin mieli syntyy puolueiden sisäisissä paikkaneuvotteluissa. Neuvotteluiden tarkoitus on paljon puhuva: kuka pääsee millekin paikalle. Paikkajaosta päätetään puolueiden omien käytänteiden mukaan, jotka vaihtelevat puolueittain. Jaoissa huomioidaan äänimäärät, kokemus sekä ehdokkaiden oma kiinnostus eri luottamustehtäviä kohtaan. Ymmärrettävästi ehdolla olleilla on korkeita odotuksia omista luottamuspaikoistaan, mutta paikkoja on rajattu määrä, jolloin väistämättä jaossa on myös paikkoja enemmän pettymyksiä. runsaasti pettymyksiä.

Sisäiset paikkaneuvottelut kestävät yleensä kesän korvalle, ja lopulliset päätökset sinetöidään valtuustoryhmissä kesäkuussa ennen ensimmäisiä valtuustojen kokouksia.

Eri toimielinten työ käynnistyy valtuustokauden alettua. Sitten kesätauko lusitaan heinäkuussa alta pois, ja todellinen työ lähtee käyntiin elokuussa. Raju arki koittaa valtuutetuille pian: seuraavan vuoden budjetti ei odota, vaan heti käsillä on niukkojen resurssien jakoa arjen tärkeisiin palveluihin.

Alvar Euro

Kirjoittaja on Blicin analyst.