Kesän kuntavaalit käydään ilman teemaa, mikä kertoo puolueiden piiloon jääneestä koronaväsymyksestä

Kuntavaaleja joulukuussa 2020 analysoidessa näytti olevan selvää, miten vaalien asetelmat tulisivat muodostumaan. SDP karauttaisi selkeään voittoon rakentamalla kampanjansa koronan torjunnan ja Sanna Marinin profiilin varaan. Vihreät pyrkisivät uusimaan kevään 2017 tuloksensa toistamalla edellisten vaalien menestyksekkään strategian ja laajentamalla poliittisen sanomansa perinteisten ympäristö- ja ilmastoteemojen ulkopuolelle. Kokoomuksen osalta taas näytti selvältä, että porvaripuolue rakentaisi kirkkaan viestin kuntatalouden kestävyysremontista, mikä loisi sekä kokoomusta että SDP:tä hyödyttävän perinteisen sini-puna-vastakkainasettelun.

Sen sijaan saimmekin vaalit ilmaan teemaa. Yleisiä teemoja varmasti on: huomenna Suomi on vihreä, sydän on oikealla, pidetään huolta kunnasta. Vuoden 2021 kuntavaalit ovat kuitenkin siitä poikkeavat, että selkeät poliittiset sisällöt tuntuvat loistavan poissaolollaan. Politiikan aktiiviselle seuraajallekaan ei nouse heti mieleen, millä puolueella perussuomalaisia lukuun ottamatta olisi selkeästi muista erottuva kärki ja tarina näissä vaaleissa.

Kuntavaalit ovat tärkeät, sillä niissä puolueet alkavat valmistautua kaikkein tärkeimpiin vaaleihin, eli eduskuntavaaleihin, jotka pidetään kahden vuoden päästä keväällä 2023. Kuntavaaleissa mitataan toisaalta puolueiden menestystä, mutta myös puoluekentän tyytyväisyyttä puoluejohtoon ja uskoa puolueeseen. Kuntavaalit ovat mahdollisuus luoda äänestäjien ja median suuntaan positiivinen narratiivi, jonka pohjalta puolue voi sisäisen innostuksen ja ulkoisen näkyvyyden avulla ponnistaa hyvään tulokseen eduskuntavaaleissa.

Sen sijaan, että meillä olisi selkeitä voittajia, lähtee kuntavaalien jälkeen suurin osa puolueista kohti 2023 vaaleja melko mitäänsanomattomalla profiililla. Ennen koronaa käytiin kahdet vaalit, eduskunta- ja europarlamenttivaalit vuonna 2019, joiden jälkeen siirryttiin melkein suoraan korona-aikaan. Yksittäisten ihmisten koronaväsymys, poliittisesti erittäin kuormittava vuosi ja vaalit päälle ovat rasittaneet puolueita tavallistakin enemmän.

Lisäksi suorien kohtaamisten ja vuorovaikutuksen jääminen pois on vähentänyt puoluetoiminnan yhteisöllisyyttä ja yksittäiset riviaktiivit ovat olleet paljon enemmän median armoilla siinä, mitkä narratiivit politiikasta ja omasta puolueesta hallitsevat omaa mielenmaisemaa ja motivaatiota osallistua politiikkaan. Parhaiten tältä ovat luultavasti säästyneet SDP:n kannattajat, mutta muilla ei ole ollut hurraamista.

Suomalaisella puoluekentällä kaikkien tiedostama tosiasia on, että puolueiden toimintaan osallistuu jatkuvasti pienempi määrä aktiivisia ihmisiä ja uusien ihmisten saaminen mukaan on erittäin vaikeaa. Politiikkaa ulkoapäin seuraavalle tämä ei välttämättä ole selvää. Siinä missä puolueilla on tavallisessakin tilanteessa kova työ saada ihmisiä houkuteltua mukaan toimintaansa ja työt kasaantuvat muutamille aktiiveille, tulee koronan myötä ihmisiä varmasti tippumaan poikkeuksellisen paljon pois.

Puolueissa tapahtuva laadukas poliittinen valmistelu ja laadukkaat kampanjat ovat demokratian kannalta tärkeitä, jotta ihmisillä on selvä kuva siitä, mistä he äänestävät ja minkä vaihtoehtojen väliltä he valitsevat. Tavallisten ihmisten demokraattinen osallistuminen ja jaksaminen on tärkeää, jotta poliittinen systeemimme on terveellä pohjalla, mutta erityisesti sen takia, että syntyisi mahdollisimman paljon hyviä ideoita ja innovaatioita siitä, miten yhteiskuntaamme tulisi kehittää.

Koronan vaikutukset tulevat varmasti näkymään puolueiden elinvoimassa. Osasyynsä sillä on varmasti kärjettömiin kampanjoihin, mutta huomattavasti suuremmat vaikutukset pinnan alla puolueorganisaatioihin, demokraattiseen osallistumiseen ja poliittisen järjestelmämme toimintaan pitkällä aikavälillä. Koronan jälkeen myös puolueet tarvitsevat elvytystä, mutta se, miten tämä tehdään, on vaikeampi kysymys.

Lauri Korvenmaa

Kirjoittaja on aktiivinen politiikan seuraaja ja toimii Blicillä analyytikkona.