Ilmastokriisi voi myös motivoida
IPCC:n arvion mukaan globaali hiilibudjettimme riittää nykymenolla alle yhdeksäksi vuodeksi. Jos onnistumme vähentämään päästöjä tästä vuodesta lähtien 18 % vuosittain, on meillä vielä 66 % mahdollisuus pitää lämpeneminen alle 1,5 asteessa.
Päästöjen vähentäminen vuosittain lähes viidenneksellä tarkoittaa huikeita suorituksia. Suomen energiasektorin osalta se tarkoittaa esimerkiksi turpeen energiakäytön lopettamisen kaltaisia toimia joka vuosi.
Haaste on valtava. Ei ole sama lämpeneekö ilmasto 1,5 vai 2 vai 3 astetta. Esimerkiksi 1,5 asteen lämpenemisen sijaan 2 asteen lämpeneminen tarkoittaa noin 150 miljoonan ihmisen lisäkuolemaa. Jokainen tonni ja teko lasketaan.
Onneksi myös ihmiset ovat havahtuneet. Tuoreen eurobarometrin mukaan 93 % eurooppalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana ja 93 % kertoo myös tehneensä jo asialle jotain. Valmius kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle on siis olemassa.
Tiedon ja motivaation ohella onnistumiseen tarvitaan tekoja. Tulevaisuuden vastuulliset organisaatiot ovat linjassa 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Se tarkoittaa toki oman hiilijalanjälken laskemista ja sen nollaamista ottamalla käyttöön päästötöntä energiaa ja sähköä sekä muuttamalla liikkumis- ja ruokailutapoja oman organisaation toiminnassa. Lisäksi se tarkoittaa jäljelle jääneiden päästöjen kompensoimista.
Samalla tämä tarkoittaa oman toiminnan tarkoituksen, liiketoimintastrategian ja tuotepaletin kriittistä tarkastelua.
Tulevaisuuden vastuullisuus on oman hiilijalanjäljen minimoinnin ohella erityisesti ekologisen käden maksimointia eli yhteiskunnallisen muutoksen vauhdittamista oman toiminnan kautta. Edelläkävijät sopeutuvat parhaiten ja hyötyvät eniten. Samalla edelläkävijät määrittävät pelisäännöt ja antavat poliittisille päättäjille rohkeutta tehdä vaadittavat muutokset.
Miten välttää lamaannus, muutosvastarinta ja ilmastoahdistus kaiken tämän keskellä ja säilyttää toivo? Jari Sarasvuo on sanonut, että toivottomuus on moraalitonta. Greta Thunbergiltä olen oppinut, että emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme tekoja. Kun alamme toimia, on toivoa kaikkialla. Ihmiskunta ei mennyt kuuhunkaan siksi, että se oli helppoa ja halpaa vaan siksi, että iso haaste motivoi.
Leo Stranius
Kirjoittaja on Kestävän tulevaisuuden johtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ilmastoaktivisti. Hän on mukana järjestämässä Climate Aid -ilmastohyväntekeväisyystapahtumaa Musiikkitalolla 23.11.2019. Straniuksen kirja Ekoistin muistelmat julkaistiin syyskuussa 2019.