Seurojen Pallolitto -hanke tekee suomalaisten urheilujärjestöjen historiaa
Suomalaiset urheilujärjestöt ovat olleet viime vuosina otsikoissa, eivätkä ainoastaan myönteisessä valossa. Tänä vuonna julkisuudessa keskusteltiin mm. Olympiakomitean julkisten tukien takaisinperinnästä ja Hiihtoliiton liki kolmen miljoonan euron tappioista. Suomen harrastetuimman urheilulajin, jalkapallon kattojärjestö Palloliitto ei ole sekään selvinnyt kolhuitta: esimerkiksi kuluneena syksynä yleisöä puhutti mies- ja naismaajoukkueiden erisuuruiset palkkiot.
Vähemmän huomiota on saanut Palloliitossa koko kuluneen vuoden valmisteltu organisaatiouudistus, joka kantaa nimeä Seurojen Palloliitto. Silti kyseessä on suomalaisen urheilukentän yksi merkittävimmistä uudistushankkeista, jonka vaikutukset tulevat tuntumaan jokaiselle jalkapalloseuralle ja -pelaajalle kaikkialla Suomessa. Blic on toiminut hankkeessa Palloliiton ulkopuolisena konsulttina.
Miksi uudistus on merkittävä? Miksi ketään ulkopuolista tulisi kiinnostaa, miten Palloliitto toimintansa organisoi? Olennaista on se, mitä Seurojen Palloliitto opettaa vaikeiden uudistusten tekemisestä aikana, jolloin niiden tekeminen suomalaisessa yhteiskunnassa tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Uudistusten kruununjalokivi on tietenkin sote, jota ruvettiin vuosia sitten puuhaamaan pohjimmiltaan siksi, että nykyisellä tavalla järjestää terveydenhuolto edessä on ennemmin tai myöhemmin joko rahojen loppuminen tai palveluiden kurjistuminen. Tästä harva on eri mieltä, mutta siihen yhteisymmärrys loppuukin. Hanketta, jossa on valtava kirjo erilaisista ideologioista kumpuavia näkökulmia ja väkisin sekä voittajia että häviäjiä, on ollut liki mahdoton saada maaliin.
Seurojen Palloliitto -hanke on ollut Palloliiton oma pienois-sote. Se käynnistettiin, koska tarpeeksi monet myönsivät, ettei nykymallilla enää voida jatkaa. Nykyisellään Palloliitto on jakautunut 11 itsenäiseen alueellista toimintaa pyörittävään piiriin ja keskusorganisaatioon: kullakin on erillinen talous, henkilöstö ja luottamuselimet. Vaikka nimellisesti kuulutaan samaan kattojärjestöön, käytännössä piirien keskinäistä ja piirien sekä keskusorganisaation välistä toimintaa haittaa epäluottamus ja omasta edusta kiinni pitäminen. Yhteisen strategian toimeenpano, yhteistyö, työnjako ja resurssien jakaminen on vaivalloista. Luottamuselinten päätöksenteko ja henkilövalinnat tapahtuvat ennemmin pienellä porukalla kulisseissa kuin avoimen keskustelun tuloksena. Seuroissa toimivalle nuoremmalle polvelle Palloliitto piireineen on näyttytynyt auttamattoman vanhanaikaisena, jähmeänä ja sisäiseen valtapeliinsä keskittyvänä organisaationa.
Näistä lähtökohdista toiminnan perinpohjainen uudistaminen on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta niin vain marraskuun liittovaltuusto hyväksyi pitkin vuotta työstetyn uudistusehdotuksen. Piirit ja keskustoimisto on tarkoitus yhdistää yhdeksi valtakunnallisesti johdetuksi mutta ympäri Suomea toimivaksi palveluorganisaatioksi. Päällekkäinen hallinto puretaan, ja vapautuvat resurssit ohjataan toimistosta kentälle. Luottamushenkilöorganisaatiota yksinkertaistetaan, ja sen päätöksenteossa siirrytään suljetuista lippuäänestyksistä ja listavaaleista nykypäivän edellyttämään avoimuuteen.
Seurojen Palloliitto -hanke on ennen kaikkea todiste siitä, että perustavanlaatuinen uudistus on mahdollinen demokraattisessa, useita intressejä yhteen sovittavassa organisaatiossa. Jäsendemokratia ei ole este kivuliaillekaan päätöksille, kunhan nähdään vaivaa yhteisen nykytilaa koskevan faktapohjan luomiseksi, osallistetaan jäseniä laajasti, ollaan valmiita käymään vaikeitakin keskusteluja moneen kertaan ja otetaan muutokseen kriittisesti suhtautuvien huolet tosissaan. Palloliiton päättäjät ovat osoittaneet, että heillä on nöyryyttä laittaa sivuun paitsi henkilökohtainen etu myös vuosien aikana kertyneet kaunat – ja tehdä vuosiin ellei vuosikymmeniin merkittävin urheiluteko suomalaisen jalkapallon hyväksi.
Tuomas Koivunen
Kirjoittaja on Blicin konsultti ja toiminut ulkopuolisena projektipäällikkönä Seurojen Palloliitto -hankkeessa